Teuvon kuvat

Teuvon kuvat

maanantai 18. elokuuta 2014

Vanha rouva ruokkii kaikki.....The old lady feeds all .....Den gamla damen feeds alla .....La anciana se alimenta de todo.....老太太提要所有..........Старушка каналы все ...........La vecchia signora si nutre tutti ..........Die alte Dame füttert alle .............La vieille dame nourrit tous ..... .....A velha senhora alimenta tudo .....

Eilen taisi olla vähään aikaan kesäisempi, kuiva sunnuntai päivä.  Niinpä lähdin sunnuntaikävellylle ja jahkaannuin pitkästä aikaa rautatiesillalle.  Nyt on turvallisempaa lenkkeillä vähän pitempikin matka kun sää armahtaa eikä enää hikoile ylenmäärin, insuliinkin pysyy kehossa eikä haihdu taivaan tuuliin.  Kesän kasvukausi loppui kuin seinään Laurinpäivän jälkeen. kovin paljon ei silti vielä koivuissa keltaisia lehtiä näy.  Mutta ei kyllä silmujakaan ole.





Viljapellon pientareelle osuin ruokatunnin aikaan kun koneet seisoivat hiljaa pelolla.  Eilen olikin oiva puintisää, mitenkähän loppujen peltojen puinti onnistuu jos povatut rankkasateet Noormarkkun asti yltäisi.  Vehnää etelä suomessa viljellään 270 000 hehtaaria  niin on siinä aika puiminen jos rankkasateet lakoonuttavat pellot.  Harvemmin kai koneet enää peltoon uppoavat vaikka kokoa ovat kasvaneetkin.


Rautatiesillalta Noormarkun keskustaan päin katsoessa ei lainkaan uskoisi että ollan puolentoistakilometrin päässä Noormarkunkeskustasta.   Noormarkunjoki oli aivan tyyni ja kumpupivet heijastuivat sen pinnasta.  Noormarkunjoen siniväri ei ole goboltista niinkuin Kokemäen väri tätänykyää.  Rautatiesillan varjonkin sain näyviin.  Joenrannan puut ovat menettäneet hehkeimmä vihreytensä, kellanvihreä valtaa alaa.  Lähetin tämän kuvan YLE:lle sääohjelmaan säävalokuvaksi, saapa nähdä kelpaako Noormarkkulainen kuva televisoon.


Irma Riippi Kuva on hieno ja toivon näkeväni sen tv:ssäkin!


Vanha koivurouva kasvaa ampumaradalla kiven päällä, se on kasvanut tuossa niin kauan kuin minä muistan.



Siihen se on juurtunut, kiven rakoon ja kaikesta huolimatta kasvanut kookaaksi koivupuuksi.


Vanhan rouva ruokkii näin syksyisin kaikki puuteessa olevat.  Koivun tuohi pinnassa on paljon haulikon haulien tekemiä reikiä joista valuu koivun mahlaa ja se houkutelee monen moitta pörriäistä aterioimaan vararavintoa talvenvaralle.


Amiraaliperhosella on hyvä suojaväri



Siivet avattuaan Amiraaliperhosen näkee hyvin ja sen tunnnistaa orasnsista siipiraidoista

Amiraali (Vanessa atalanta)


Amiraali ei ole kovin toivottu ampiaisten ruokapaikalle,  ampiaset hätyttävä hyökäävääl lennolla päiväperhosta mutta mahlan tuoksu on niin voimakas ettei Amiraalikan voi vanhanrouvan  tarjousta hylätä.



Wikibredia tietää että Kuoriainen viihtyy hyvin putkikasvien kukinnoilla, joilla se käyttää kukkien siitepölyä ja terälehtiä ravinnokseen. Kuoriaiselle kelpaa hyvin myös ruusun ja ohdakkeen kukat.  Mutta näytää Kultakuoriainen (Cetonia aurata)  viihtyvän koivun mahlaa ampiaisten seassa nauttimassa.  Kolme Kutakuoriaista tästä kuvasta löytyy.




Noille ampiaisille en ole nimeä löytänyt, mutta päälle ne eivät käyneet kun työtä riitti, työttömyys ei niitä kiusannut eikä nälkä joten ne eivät kokeneet valokuvajaa kilpailijakseen antoivat minun rauhassa tehdä työtäni.


Yksinäinen Suruvaippa (Nymphalis antiopa)  vieraili myös vanhan koivu rouvan kupeilla




Herukkaperhonen (Nymphalis c-album)   lähestyy rohkeasti ampiaisten valotamaa herkku reikää



Amiraali


Samaan kuvaan ei perhosia ei oiken saanut kun ampiaiset kiusasivat niitä  ja siipiä piti koko ajan heilutella  Amiraali ylempänä  Herukkaperhonen alempana


Amiraalin siipien kärkiväli on noin 5–6 cm. Amiraali on yläpuolelta huomiota herättävä perhonen, taustaväri on musta, jossa on oransseja nauhoja ja valkoisia täpliä. Alapuolelta lajin siivet ovat harmaan, ruskean ja sinisen kirjomat. Takasiipien alapinnalla on kuviointi, joka näyttää numeroilta 980 tai 986. Lennossa laji näyttää mustalta.







Kaksi Amiraaliperhosta koivun rungolla


Sade alko tätä Noormarkussa tätä blogipäivitysttä tehdessä ennen aamupäivä kymmenttä, saapa nähdä kuinka kauan sataa.  Aika hentoista sade vielä on, ei voi puhua mistään rankkasateesta.  Lämpötilakin laski + 15 asteeseen



Onneksi eilen tuli tehtyä vähän pitempi kävelylenkki niin tänää voi lueskella loppuun  Roope Lipasti Perunkirjoituksen  siinä nelikympiset veljekset vievät automatkalla Jalmari enoa lopuliselle hautapaikalle ja perunkirjoitukseta odotetaan miljoonia,  jotenkin tuntuu kun on päässyt kirjan puoliväliin siltä että lopputulema ei ole se että veljekset rikastuvat.  No päivä näyttää mihin päädytään.

Parvekeella on joku, ilmeisesti hämähäkki kutonut seitistä pienen kotelon avomaankurkun lehdelle.  Tein sokerimittarin testiluskojen purkin kanteen neulalla pari reikää ja otin tämän silkkikotelon talteen, jospa myöhemmin saisi nähädä mitä kotelosta kuoriutuu.





Ps. Noormarkun riistanhoitoyhdistys on sulkenut Noormarkun ampumaradan, enää ei alueen puut saa ampumahaavoja.    Mutta ei ampumarataa  saisi umpeenkaan päästää kasvamaan,  Noormarkun ammpumararan läheisyydessä kiertää Näsin kunto rata joka on porinliikuntatoimen hoidossa.   Ampuradalle voitaisiin rakentaa pieni muotoinen mootorirata.  Kaikki nuoret ei  potki palloa tai skeittaa.  Vanhalle ampuraralle  voisi tehdä  pienen asfalttikentän jossa  Noormarkun mopopojat voisivat viettää aikaa ja poltaa kummia  häiritsemättä muita kylän asukkaita.   Sateen sattuessa siellä on jo valmiina katoksia joissa voi olla sateen suojassa.   Olisihan se jännääkin kun paikalle saisi ajaa rautatiesillalla yli Noormarkunjoen.  Eikä olisi pitkällä kaupoilta.   Kokonaisuutena Näsin kuntolenkki ja ampumaradan moottorirata olisi  yhtenäinen vapaa-ajan vietto paikka ja  Porin   Vapaa-aikaviraston olis helppo yhdistää näiden liikuntapaikkojen hoito 



Vesilintuja ammuttiin vuonna 2013 yli 500 000 yksilöä. Yleisin saalislaji oli sinisorsa, joita saatiin saaliiksi noin 282 000 yksilöä. Seuraavaksi yleisimmät saalislajit olivat tavi (124 000), telkkä (41 600) ja haapana (35 500).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti